Tähtikuviot tutuiksi: aloittelijan opas yötaivaalle

Mikä tähtikuvio oikeastaan on?

Tähtikuvio on ihmisen hahmottelema kuvio, joka on piirretty taivaalla lähekkäin näkyvien tähtien päälle. Itse tähdet eivät yleensä ole avaruudessa lähelläkään toisiaan, vaan ne sattuvat asettumaan samaan linjaan Maasta katsottuna.

Orionin vyö on klassinen esimerkki. Alnitak, Alnilam ja Mintaka näyttävät olevan yhtä kaukana toisistaan ja yhtä kirkkaita, mutta ne sijaitsevat vastaavasti 700, 1,340 ja 900 valovuoden päässä Maasta. Ne näyttävät naapureilta, vaikka ovat toisilleen vieraita.

Eri kulttuurit hahmottivat samoihin tähtiin erilaisia kuvioita. Nykyiset 88 tähtikuviota perustuvat Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin eli IAU:n vuonna 1922 vahvistamaan standardiin. Monilla niistä on babylonialaiset tai kreikkalaiset juuret, mutta viralliset rajat sovittiin muodollisesti vasta noin sata vuotta sitten.

Tähtikuviot määrittävät myös taivaan alueita, eivät ainoastaan viivakuvioita. Nykyajan tähtitieteilijät käyttävät niitä osoitteiden tavoin: "Supernova SN 1987A sijaitsi Suuressa Magellanin pilvessä Kultakalan tähdistössä." Näin voidaan osoittaa tietty osa taivaasta samalla tavoin kuin leveys- ja pituusasteilla osoitetaan paikka Maassa.

Aloita Otavasta – pohjoisen taivaan kiintopisteestä

Jos opettelet löytämään vain yhden kuvion, valitse Otava. Se kuuluu Ison karhun tähdistöön, näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla ympäri vuoden ja toimii kiintopisteenä, jonka avulla löydät muut tähtikuviot.

Jatka kauhan ulkoreunan kahden tähden, Merakin ja Dubhen eli osoitintähtien, muodostamaa linjaa ylöspäin. Se osoittaa lähes suoraan kohti Polarista eli Pohjantähteä. Polaris sijaitsee maantieteellisen pohjoisen yläpuolella eikä näytä liikkuvan.

Polariksen avulla voit hahmottaa muun taivaan suunnat. Otavan vastakkaisella puolella Polarista ovat W-kirjaimen muotoinen kuningatar Kassiopeia ja hänen kuninkaansa Kefeus. Polariksen alapuolella etelän suunnassa näkyvät vuodenaikojen mukaan vaihtuvat tähtikuviot.

Otava ei teknisesti ole oma tähtikuvionsa, vaan asterismi eli nimetty kuvio suuremman Ison karhun tähdistön sisällä. Arkikielessä sitä kutsutaan silti lähes aina Otavaksi.

Neljä tähtikuviota – yksi jokaiselle vuodenajalle

Nämä tähtikuviot kohoavat pohjoisella pallonpuoliskolla omana vuodenaikanaan korkealle taivaalle ja ovat helpoimpia löytää. Etsi vuoden ajan yksi kuvio kullakin vuodenajalla, niin taivaan rytmi alkaa tuntua tutulta.

1. Talvi – Orion: Kolmea kirkasta vyötähteä on vaikea olla huomaamatta. Näkyy iltaisin marraskuusta maaliskuuhun. Sisältää Orionin sumun, joka on yksi harvoista paljain silmin näkyvistä syvän taivaan kohteista.
2. Kevät – Leijona: Takaperoinen kysymysmerkki, jota kutsutaan Sirpiksi, muodostaa leijonan pään. Näkyy huhtikuusta kesäkuuhun. Tähdistöön kuuluu Regulus, taivaan 21. kirkkain tähti.
3. Kesä – Joutsen: Pohjoisen ristin muotoinen kuvio lentää Linnunrataa pitkin. Näkyy heinäkuusta syyskuuhun. Sisältää Denebin, yhden Kesäkolmio-asterismin kolmesta tähdestä.
4. Syksy – Pegasus: Suuri neliö muodostuu neljästä lähes täydelliseen neliöön asettuvasta tähdestä. Näkyy lokakuusta joulukuuhun. Se toimii lähtöpisteenä Andromedan, galaktisen naapurimme, löytämiseen.

Eläinrata – 12 tähtikuviota, joiden kautta Aurinko kulkee

Eläinradan 12 tähtikuviota ovat Oinas, Härkä, Kaksoset, Krapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat. Aurinko näyttää kulkevan niiden kautta vuoden aikana.

Koska Aurinko on niiden edessä, ne näkyvät yötaivaalla vain vuoden vastakkaisella puoliskolla. Oman aurinkomerkkisi tähtikuvio ei näy yöllä syntymäpäiväsi aikaan, sillä Auringon valo peittää sen.

Aurinko kulkee todellisuudessa myös 13. tähtikuvion, Käärmeenkantajan eli Ophiuchuksen, kautta. Se jätettiin pois eläinradasta, koska 13 ei jakaudu siististi 12 kuukauden kalenteriin. Muinaiset babylonialaiset papit pitivät laskennallista siisteyttä tähtitieteellistä tarkkuutta tärkeämpänä.

Eläinrata sijaitsee ekliptikalla eli Maan Aurinkoa kiertävän radan tasolla. Myös Kuu ja planeetat liikkuvat suunnilleen samalla tasolla. Siksi planeettojen linjaukset näkyvät aina eläinradan vyöhykkeellä eivätkä hajallaan ympäri taivasta.

Taivaan 10 kirkkainta tähteä ja niiden löytäminen

Tähtitieteessä kirkkautta mitataan käänteisellä asteikolla: pienempi luku tarkoittaa kirkkaampaa kohdetta. Kirkkain tähti Sirius on magnitudiltaan −1.46, kun taas paljain silmin näkyvien himmeimpien tähtien magnitudi on noin 6.

1. Sirius (−1.46): Koirantähti Ison koiran tähdistössä. Taivaan kirkkain tähti. Talvi.
2. Canopus (−0.74): Näkyy pääasiassa eteläisellä pallonpuoliskolla.
3. Alpha Centauri (−0.27): Aurinkoa lähin tähtijärjestelmä. Eteläinen taivas.
4. Arcturus (−0.05): Karhunvartijan tähdistössä. Kevät ja kesä. Seuraa Otavan varren kaarta.
5. Vega (+0.03): Lyyran tähdistössä. Kesä. Osa Kesäkolmiota.
6. Capella (+0.08): Ajomiehen tähdistössä. Talvi. Korkealla pohjoisella taivaalla.
7. Rigel (+0.13): Orionin tähdistössä metsästäjän jalan kohdalla. Talvi.
8. Procyon (+0.37): Pienen koiran tähdistössä. Talvi.
9. Betelgeuse (+0.45): Orionin olkapää. Selvästi punaoranssi.
10. Altair (+0.77): Kotkan tähdistössä. Kesä. Kesäkolmion kolmas kärki.

Näin aloitat tähtien katselun jo tänä iltana

Et tarvitse teleskooppia. Tarvitset melko pimeän paikan, puhelinsovelluksen ja 20 minuuttia aikaa, jotta silmäsi tottuvat pimeään.

Parhaat maksuttomat sovellukset tähtikuvioiden tunnistamiseen ovat Stellarium Mobile ja SkyView Lite. Molemmat hyödyntävät puhelimen asentoantureita ja näyttävät tähtikuvioiden nimet todellisen taivaan päällä, kun suuntaat kameran ylöspäin.

Pimeänäön kehittyminen vaatii 15–20 minuuttia ilman kirkasta valoa. Jo nopea vilkaisu puhelimen näyttöön aloittaa totuttelun alusta. Käytä sovellusta vain hetki, laita puhelin pois ja anna silmiesi tottua uudelleen.

Kun osaat löytää Orionin, Otavan, Joutsenen ja Kassiopeian paljain silmin ilman sovellusta, sinulla on riittävästi kiintopisteitä muiden kuvioiden opetteluun. Tämä onnistuu yleensä viidennellä tai kuudennella tähtienkatselukerralla.

Tänä iltana näkemäsi tähdet ovat samoja, joita muinaiset kreikkalaiset katselivat 2,500 vuotta sitten. Siinä on osa niiden taikaa.

Pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko – erilaiset taivaat

Pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvät suurelta osin eri taivaat, ja taivaanekvaattorin lähellä päällekkäisyyttä on noin 30 %. Otava, Pohjantähti eli Polaris ja Kassiopeia ovat pohjoisen taivaan tunnusmerkkejä. Etelän risti eli Crux ja Alpha Centauri kuuluvat eteläisen taivaan tärkeimpiin kohteisiin.

Kun matkustat pallonpuoliskolta toiselle, lapsuudestasi tuttu taivas ei enää ole näkyvissä. Tämä hämmentää monia ensikertalaisia odotettua enemmän, sillä yötaivas on vahvemmin sidoksissa paikkaan kuin suurin osa ympäristöstämme.

Stars In Hands -tähtikartta syntymäpaikastasi näyttää paikallisen taivaasi. Kun matkustat toiselle pallonpuoliskolle ja ripustat seinälle kartan kotitaivaastasi, voit pitää molemmat taivaat luonasi samanaikaisesti.

Paljain silmin näkyvät syvän taivaan kohteet

Useimmat galaksit ja tähtisumut vaativat teleskoopin, mutta muutamat näkyvät hyvissä olosuhteissa paljain silmin. Niiden löytäminen on tähtiharrastajan merkkipaalu.

• Andromedan galaksi (M31): Kaukaisin kohde, jonka ihmissilmä voi nähdä ilman apuvälineitä, 2.5 miljoonan valovuoden päässä. Andromedan tähdistössä; syksy.
• Orionin sumu (M42): Tähtien syntyalue Orionin miekan kohdalla. Näkyy paljain silmin utuisena; talvi.
• Plejadit (M45): Seitsemän kirkkaan nuoren tähden tiivis joukko Härän tähdistössä. Talvi.
• Linnunradan vyö: Oma galaksimme sivulta nähtynä. Näkyy kesällä galaksin keskustan suuntaan ja talvella siitä poispäin katsottaessa.
• Suuri ja Pieni Magellanin pilvi: Kaksi lähimmistä galaktisista naapureistamme. Näkyvät vain eteläisellä pallonpuoliskolla.